Armas Launis (1884–1959) säveltäjä, kansanmusiikin tutkija ja toimittaja
Armas Launis on varsinkin oopperoistaan tunnettu säveltäjä, joka oli opintojensa aikana suuntautunut kansanmusiikin tutkimukseen ja keruuseen.
Launis teki vuodesta 1902 lähtien useita kansanmusiikin tallennusmatkoja, jotka suuntautuivat saamelaisalueille, Raja-Karjalaan ja Inkeriin. Raja-Karjalan ja Inkerin matkoilla vuonna 1906 hänellä oli mukanaan fonografi.
Launis kohtasi Raja-Karjalassa useita tunnettuja runolaulajia. Kohtaamisistaan heidän kanssaan Launis kertoi matkakertomuksessaan seuraavasti:
Viime keväänä sain Suomalaisen Kirjallisuuden Seuralta 150 mk:an suuruisen matkarahan kerätäkseni Karjalassa Seuran fonograafilla kahden viikon aikana tunnetuilta runolaulajilta heidän runonuottinsa. Tarkoituksena oli siten saada heidän esitystapansa elävämpänä säilymään. Käännyin silloin Raja-Karjalan tarkan tuntijan toht. Forströmin puoleen saadakseni tietää, keiden luona olisi käytävä. Siten tuli matkani ohjelmaksi, että ainakin Iivana Härkösen, Iivana ja Petri Shemeikan sekä itkuvirsien taitajan Okuliina Kuokkasen luokse oli mentävä. Jos muita laulajia vielä tapaisin, sen parempi.
Yllämainituista laulajista asuvat kaikki, paitse Petri Shemeikka, Suistamon pitäjässä. Lähinnä Sortavalasta lähteissä on Iivana Härkösen talo. Sinne saavuin kesäkuun ensi päivinä. Tapasin vanhuksen kuolintautiaan sairastamassa; kuitenkin oli hän vielä siksi voimissaan, että jotenkuten saattoi koneeseen laulaa. Samalla paikkakunnalla löytyi toisiakin laulajia. Iivanan samanniminen poika taisi kaksi eri nuottia ja tytär Okuliina oli hyvä-ääninen itkijä. Läheisestä Saran kylästä kävi Iivana Onoila niminen mies muutaman runonpätkän fonograafiin laulamassa.
Hevoskyydissä saavuin sitten Jalovaaran kylään, josta oli jalan astuttava niille sydänmaan seuduille, joisssa Iivana Shemeikka ja Okuliina Kuokkanen asuvat. Selässä kantaen kulki fonograafi verrattain helposti matkassa. Okuliina Kuokkaselta sain runon ja itkuja ja Muuannossa lauloi Iivana runonuottinsa. Viimemainitussa kylässä löytyi vielä pari vähempitaitoista runolaulajavaimoa, jotka molemmat saivat myös kummakseen kuulla äänensä koneesta.
Oli vielä jälellä Petri Shemeikka. Hänet löysin Ilomantsin erämailta, Ristivaaralta, jonne selkähevosella pääsin. Vanhuksen oli jo ikä sokeaksi tehnyt. Äänikin oli heikko. Se tuskin riitti fonograafirulliin vakoja uurtamaan. (Armas Launis. Kertomus runosävelmäin keruumatkasta Karjalassa kesällä vuonna 1905. Suomi IV:4. Suomalaisen Kirjallisuuden Seura 1906.)
Petri Shemeikka ja Okuliina Kuokkanen vuonna 1906 Ilomantsissa ja Suistamolla
Petri Shemeikka: Lappalainen laiha poiga (karjalan kielen eteläkarjalan murre). 1905 Ilomantsi. SKS KRA FON Launis, Armas 12:1905.
Äänitteen käyttöoikeuslisenssi on CC BY-NC-ND 4.0 Voit jakaa teoksen muille kunhan teoksen tekijä mainitaan. Teosta ei saa muuttaa millään tavoin, eikä sitä saa hyödyntää kaupallisesti.
Iivana ja Petri Shemeikka 1900. (SKS/Arkisto)
Okuliina Kuokkanen: Itkuja (karjalan kielen eteläkarjalan murre). 1905 Suistamo, Raja-Karjala. SKS KRA FON Launis, Armas 1905:6.
Äänitteen käyttöoikeuslisenssi on CC BY-NC-ND 4.0 Voit jakaa teoksen muille kunhan teoksen tekijä mainitaan. Teosta ei saa muuttaa millään tavoin, eikä sitä saa hyödyntää kaupallisesti.
Edessä vas. Iivana Shemeikka, Petri Shemeikka, Iivana Bogdanoff eli Läskelän Iivana, Pelagia Sotikainen-Heroila. Takana vas. Suojärven emäntä, Iivana Heroila-Härkönen, Okuliina Kuokkanen ja kanteleensoittaja Läskelän Jehki. Valokuvaaja Impi Backman Sortavalan laulujuhlilla 1896. (SKS/Arkisto)
Nadja Kortteintytär Inkerin Soikkolassa vuonna 1906
Vuonna 1906 Inkerissä Launis oli jälleen liikkeellä fonografin kanssa. Soikkolassa hän tallensi Nadja Kortteista ja muita laulajia. Esilaulajan ja kuoron vuorottelun taltiointi oli merkittävä saavutus runolaulun esitystavan tutkimuksen kannalta.
Olinpa useissa tapauksissa suorastaan pakoitettu köörin tai ainakin yhden jälessälaulajan apuun turvautumaan, sillä yhden ainoan henkilön esittämänä tuli runosävelmä kuulumaan kummallisen katkonaiselta koneessa, koskei yhtämittaisessa runolaulussa mitään hengähdyskohtia löydy. Köörin muodostin tavallisesti kolmesta tai neljästä laulajasta ja kuten fonografi-otteista voi kuulla, ovat nämä köörikohdat yleensä kaksi- jopa kolmiäänisiä. (Armas Launis 1907. Kertomus sävelkeruumatkasta Inkerissä kesällä 1906. Suomi IV:5. Helsinki 1907)
Nadja Kortteintytär: Velloini venoisen seppoi (inkeroinen eli inkeroiskieli). SKS KRA FON Launis Armas 1906:16.
Äänitteen käyttöoikeuslisenssi on CC BY-NC-ND 4.0 Voit jakaa teoksen muille kunhan teoksen tekijä mainitaan. Teosta ei saa muuttaa millään tavoin, eikä sitä saa hyödyntää kaupallisesti.