Väinö Salminen (1880–1947) kansanrunoudentutkimuksen professori
Väinö Salminen oli tuottelias kansanperinteen tallentaja ja tutkija, joka korosti tutkimuksissaan perinteen esittäjien, runojen käyttötilanteiden ja miljöön tutkimisen tärkeyttä. Vaikka Salminen tutki perusteellisesti yhden runoalueen, Inkerin, runoperinnettä, ulottuivat hänen tallennusmatkansa laajalle alueelle Ruotsin Värmlannista Raja-Karjalan ja Aunuksen kautta Viroon saakka.
Salminen kirjoitti muistelmissaan kokemuksistaan kansanperinteen äänittäjänä seuraavasti:
Viena oli jo 70 vuotta kangastellut kaikkien muinaisrunojen harrastajien Kaanaanmaana, sinne siis piti lähteä. Mutta vasta nyt johtui mieleen, etten minä voi päästä sinne – yhtä vähän kuin Mooses sai nähdä luvattua maata. Minähän en näet voinut saada passia tsaarin valtakuntaan. Oli määrätty, että joka oli jäänyt pois laittomista asevelvollisuuskutsunnoista, ei saa ulkomaanpassia. Ja Venäjällä kuului ihmisen olemukseen kolme seikkaa: ruumis, sielu ja passi.
Se unelma raukesi siihen passipaperiin. Jäi jäljelle toinen mahdollisuus, Lappi. Tiesin, ettei Ruotsissa ja Norjassa passin suhteen kovin tarkkoja oltu. Jäihän sitä samoiltavaa lääniä niinkin: Pohjois-Suomi, Norrbottenin suomalaisalueet, Pohjois-Ruotsin ja Norjan Lappi ja Ruijan ranta sekä Keski-Skandinavian metsäsuomalaiset.Nyt ryhdyin lukemaan, mitä niistä kirjallisuudessa sanottiin. […]
Palatessani Enontekiöstä kuljin konsa Ruotsin puolella, konsa Suomen puolella rantakylissä ja toisinaan reitiltä vähän kauempanakin olevissa kylissä. […] Näille maille tulin suoraan Vermlannista heinäkuussa 1905. Aika ei suinkaan ollut erikoisen otollinen. Norja pyrki parhaillaan eroamaan Ruotsista, ja mielet olivat kummankin puolen kiihtyneitä. Mutta olinhan metsäsuomalaisten keskuudessa kulkenut juuri noiden veljeskansojen rajan kahden puolen moneen kertaan, eikä minua ollut urkkijana otettu kiinni. Nyt minulla oli iso valokuvauskonekin mukana – oikein kokoa 13 X 18. Vähemmästäkin kahden viime sodan aikana on mies vangittu, jopa hirtetty.
Saatoin v. 1905 kulkea kuin oikea posetiivari, kun minulla oli fonografi, jonka lieriöille lappalaisia lauluja keräsin. Nuo kaksi konetta olivat hankalia vehkeitä. Silloin ei ollut filmejä. Tusina lasilevyjä painoi kilon. Kun pakkoja oli toista tusinaa, vielä sinkkilaatikko kehitetyille levyille ja fonografi painoi 9 kiloa, siinä olo kamelin kuorma. Mutta mihinkä nuo Vermlannin sälyt ja uudet levypakkaukset lähetit? Kuitenkin tähän asti olin saanut ne mukaani kuljetetuksi. Mutta muistettaneen satu Tuhkimuksesta. Hän otti kuolleen variksenkin matkaansa, ja kun virnailtiin, mitä sillä teki mennessä kuninkaantytärtä kosimaan, hän vastasi: ”Kaikkea matkassa tarvitaan.” Sai sillä surullisen kuninkaantyttären nauramaan ja niin prinsessan ja puolet valtakuntaa. (Väinö Salminen. Vallattomilta vaellusvuosilta. Otava 1946)
Pekka Purojoki Ruotsin Vermlannissa vuonna 1905
Salminen liikkui Ruotsin Vermlannissa suomalaistaustaisen väestön keskuudessa perinteenkeruussa vuonna 1905. Pekka Purojoelta hän tallensi suomen kielisiä lauluja.
Rakkauden takia minä täältä läksin. 1905 Östermark, Vermlanti, Ruotsi. SKS KRA FON Salminen, Väinö 307:1905.
Äänitteen käyttöoikeuslisenssi on CC BY-NC-ND 4.0 Voit jakaa teoksen muille kunhan teoksen tekijä mainitaan. Teosta ei saa muuttaa millään tavoin, eikä sitä saa hyödyntää kaupallisesti.
Suomalaisasutusta Vermlannissa Ruotsissa 1905. Valokuvaaja Väinö Salminen. (SKS/Arkisto)
Iivana Onoila Suistamolla vuonna 1906
Salmisen tapasi Raja-Karjalaan Suistamolle suuntautuneen matkansa aikana kuuluisan runolaulajan Iivana Onoilan ja äänitti tältä muun muassa karjalan kielellä laulettua Lemminkäisen virttä.
Lemminkäisen virsi (karjalan kielen eteläkarjalan murre). SKS KRA FON Salminen, Väinö 1906:302.
Äänitteen käyttöoikeuslisenssi on CC BY-NC-ND 4.0 Voit jakaa teoksen muille kunhan teoksen tekijä mainitaan. Teosta ei saa muuttaa millään tavoin, eikä sitä saa hyödyntää kaupallisesti.
Iivana Onoila 1906. Valokuvaaja Väinö Salminen. (SKS/Arkisto)